Olimme Johanna Tukiaisen keikalla. Ymmärrän, että neidolla on toistaiseksi liian vähän levytettyä materiaalia kokonaiseen omaan show'hun. Esiintyminen Joensuun Pornopäivillä herätti kuitenkin sekavia tunteita. Mikä tätä maailmaa vaivaa?
Haluaisin yrittää ymmärtää ihmisiä. Pieni psykologi sisälläni tahtoisi kyetä analysoimaan yksilön käyttäytymistä, motivaattoreita ja tavoitteita. Tai löytää edes jonkun, ketä syyttää kaikesta. Tukiaisen tapauksessa tuntuu hirvittävältä vääryydeltä, että ihminen on lopulta vastuussa itse itsestään ja tekemisistään.
Keikka alkoi puheella, joka käsitteli äkäiseen ja syyttävään sävyyn jotain YouTubessa pyörinyttä "kohuvideota" (en tiennyt, mistä videosta oli kyse). Tukiainen puolusteli muotojaan kertomalla olevansa "siunatussa tilassa". Yleisö, jota oli lavan edessä ehkä kolmisenkymmentä, vaikutti olevan kiinnostuneempi valkoisesta paksusta kangaskaistaleesta, joka vilkkui Tukiaisen pyllyvälissä joka kerta kun tämä kääntyi selin yleisöönsä. "Onks sulla vaippa?" tyyliset kommentit yleisöltä saivat Tukiaisen äänen väpättämään vaivaantuneesti. Oletettavasti pakarat paljastava vaaleanpunainen ruutumekko oli neidin oma valinta. Silti tilanne oli kiusaantunut puolin ja toisin.
En aio arvostella keikan musiikillista puolta. Johanna Tukiainen esitti kolme biisiään (mm. uuden singlensä "SEX") taustanauhan kanssa. Jokaisen biisin välissä hän piti pienehkön aggressiivissävytteisen puheen omasta elämästään. Hän on kuulemma hankkinut koiranpennun, joka on parempi kumppani kuin yksikään suomalainen mies. Vauva tulossa. Ja jos tästä maasta ei löydy hälle sopivaa miestä, niin sitten hän lähtee ulkomaille. Te kaikki voitte haistaa paskan, tuntui olevan keikan syvin sanoma. Siis sen lisäksi, että biisien sanat käsittelivät julkisuutta varsin positiiviseen ja ihailevaan sävyyn.
Keikasta jäi voimaton olo. Luulin, että olisi naurattanut, mutta sen sijaan itketti.
Esityksen jälkeen kävimme tervehtimässä esiintyjää, joka totesi olevansa todella väsynyt. Hän suostui kuitenkin yhteiskuvaan.
Sanotaan, että ihminen on kykenevä tekemään valintoja. Toivon, että hän saa jostain apua vauvan hoitoon ja tekee jatkossa ehkä toisenlaisia valintoja. Huumorintajuni ei oikein riittänyt tähän.
120 Senttinen mies-strippari esiintyi oikein ansiokkaasti ja hyvällä asenteella. Joskin show oli turhan kesy.
Illan erityismaininta menee ystävälleni Inkerille, joka vakuutti esiintymistaidoillaan. Kokonaisuudesta todettakoon, että esiintyjän ammatti vaatii itsevarmuutta, luovuutta ja pilkettä silmäkulmaan. Oli kyseessä sitten mikä ala tahansa.
Oppia ikä kaikki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti