tiistai 14. toukokuuta 2013

Alttarilla, kulttuurin keskiössä, tärkeän äärellä. (Nolottaa)

Myönnän heti tähän alkuun, että mun suunnitelmat "vierailu kulttuuritapahtumaan kuvaajana" -tehtävää varten eivät menneet ihan suunnitellun mukaisesti. Tää voi olla vaikka varoittava esimerkki siitä, kun luulee ehtivänsä keskittyä sekä tuotannollisiin tehtäviin että tapahtuman kuvaamiseen samana iltana.... 

Kaunis ajatus oli, että olisin kuvannut kuvasarjani teatteriproduktiosta (jossa esityskausi parhaillaan menossa), mutta koska olen tapahtuman tuottaja/lipunmyyjä/huoltaja ja yleissäätäjä, niin en yksinkertaisesti ehtinyt keskittyä kameran kanssa säätämiseen teatterivalossa. Kävi siis niin, että blogin deadline lähestyi uhkaavasti, eikä auttanut kuin tarttua kameraan ja suunnata lähimpään kulttuuritapahtumaan. Tässä kolmen kuvan kuva-arvoitus:



Kuva 1.




Kuva 2.




Kuva 3.


Oikea vastaus: Suomi - Latvia -peli, joka oli harvinaisen tylsä. Syytän tylsää peliä siitä, että yleisö ei kotikatsomossa riehaantunut villiksi. Varsinaista pelleilyä koko matsi!

Mielestäni onnistuin kuitenkin tallentamaan olohuoneessa vallinneen hartaan tunnelman niihin muutamiin kuviin, jotka kehtaan julkaista. Pimeässä kuvaaminen on vaikeaa! Toisaalta oli hyvää kertausta säätää kameran valotusaikaa kuvausympäristöön sopivaksi. Piti nimittäin oikeasti muistella, että mites se menikään.

Ennen kolmatta erää vaihdoimme kisakatsomoa, jota voisi äkkiseltään luulla valoisammaksi tilaksi, mutta ei! Löysin paremmat luvut kameraan ja hämärässä kuvaaminen alkoi sujua. Pihlströmin jatko-ajan lopussa tekemä yllätysmaali näytti tältä: 


Kuvauksen juhlaa tämä ei suinkaan ollut. Nauratti musta lampun jalka, joka näytti törröttävän Miken päästä. Itketti vähän ajatus siitä, meneekö kurssi läpi näillä kuvilla, jotka tuntuivat kaatuvan edelleen sotkuiseen kuvauspaikkaan ja kuvaajan taitoihin....

Itseironiaa onneksi löytyy ja keksittiin, miten musta lampun jalka saadaan upotettua kuvaan sopivaksi. Ja Suomi voitti pelin.


Hävettää, että viimeinen blogipäivitykseni valokuvauskurssilta on tätä tasoa.

Opin ainakin pari asiaa taas: 
1. Tuottajan ei kannata kuvitella voivansa toimia oman tuotantonsa virallisena kuvaajana, jos ei ole ihan älyttömän kokenut kuvaaja. 
2. Keinovalossa kuvaaminen on hankalaa, mutta tutkimisen arvoinen asia.
3. Vielä ei kannata luovuttaa! (Osaan säätää kameran säädöt valonmäärän mukaan.)


Valokuvauskurssin jälkitunnelmat.

Uskon, että kurssista on minulle hyötyä tulevaisuudessa, vaikka kevät onkin ollut tehtäväkasoineen kiireisen puoleinen. Olisin toivonut, että minulla olisi ollut enemmän aikaa panostaa itse kuvaamiseen ja kuvakulmien tutkiskeluun. Toisaalta on ihan hyvä tunne, että kuvaaminen ei lopu tähän. Ohjekirjaset ei ole koskaan oikein olleet mun juttu, joten kontaktiopetus tällaisesta aiheesta on ollut ihan luksusta! Ainakin tiedän, mistä johtuu jos kuvat eivät onnistu :) ongelmien ratkaisu on taas yhden aiheen ympärillä helpompaa. Ja sitähän tässä opiskellaan, ongelmien ratkaisua!

Kuvien analysoiminen on ollut myös mieltä avartavaa. Millaisen viestin mikäkin kuva lähettää? Kriittisyys on joskus ihan hyvästä. Eipähän tarvitse tyytyä huonoon, jos tietää että parempi on mahdollinen.

Arvostus tapahtumakuvaamista kohtaan on noussut. Siinä todellakin on paljon hyviä puolia, että kuvaamista varten on tapahtumassa ihminen, jolla on siihen aikaa ja taitoa paneutua. Linssin läpi tuijottelu käy työstä, joten joku kannattaa siihen ihan ehdottomasti palkata. Pitkäjänteisyyttä vaativa työ ei taida kuitenkaan olla minua varten. Tekniikka ja sen kanssa säätäminen jääköön muille! Hyvä silti tietää perusasiat ja sitä silmällä pitäen valokuvauskurssi oli mainio. Hyvä Johanna! Kiitos :)

Valokuvaajan briiffaus.

On selvää, että tilatessa kuvaajalta kuvauspalvelua tapahtumaan, tulee muistaa asianmukainen briiffaus tehdä hyvissä ajoin, jotta kuvaajalla on aikaa myös ennakkosuunnittelulle. Hyvän briiffin lopputulos on yleensä kuvat, joihin molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä. Ja hyvistä kuvistahan on eniten hyötyä sekä iloa!

Muistilista:
- Ole selkeä tesktin jäsentelyssä. Aika, paikka ja konsepti selkeästi esiteltynä! Kuinka paljon kuvia tarvitaan?
- Deadline-toivomus on hyvä esittää myös jo tilausvaiheessa ("tällöin kuvia tarvitaan....")
- Moodboardin tai muiden välineiden käyttö voi auttaa oikeanlaisen tunnelman saavuttamisessa/ tunnelmien jakamisessa, jos halutaan tietynlaista kuvaa.
- käyttötarkoitus/käyttöoikeudet
- Tarjouspyyntö ja kysely työajan arviosta yms. kustannuksista

Mitä parempi briiffaus, sitä vähemmän säätöä ja yllätyksiä kuvauspäivänä!

Mitä valokuva maksaa?

Luento valokuvan ja kuvan valmistamisen hinnasta herätti ajattelemaan viime keväistä opinnäytetyötäni. Opinnäytetyöni oli soolotanssiteos, jossa halusin käyttää sekä käsiohjelmassa että lavalla valokuvaa. Ystäväni, valokuvaaja Heikki suostui auttamaan kuvien kanssa. Ilmaiseksi, tottakai? No, ehkä ajatuksena taustalla on, että tulevaisuudessa kykenen palkkaamaan ammattilaisystäväni töihin. Muuten nimittäin saattaisi hävettää jälkikäteen teetetty työmäärä. Varsinainen ystävän palvelus!

Oksakruunun kuvat, hinta-analyysi:

koko prosessiin kuluva aika: n. neljä päivää, jos laskee suunnitteluun/kuvaukseen ja käsittelyyn kuluneen ajan.

-valmistelu/suunnittelu: jaettu (moodboard). Olimme kuvaajan kanssa eri paikkakunnilla, joten helpoin tapa välittää kuviin haluttu tunnelma, oli moodboard. Itseasiassa innostuin tästä valokuvaajien käyttämästä suunnittelumuodosta niin, että se siirtyi osaksi tanssillisen opinnäytetyöni suunnittelua. Lähestyin siis liikettäkin kuvien kautta.

-kuvaus: Ajelimme yhden päivän ajan Viikissä ja Arabiassa etsien sopivia pusikoita kuvien taustaksi. Heikki halusi kuvata filmille ja osallistuin niiden aiheuttamiin kustannuksiin. Sovimme hinnoista etukäteen.

-käsittely ja jälkityöt: Heikillä meni pari viikkoa kuvien viimeistelyyn. Ennen sitä kävimme kuvat yhdessä läpi ja valitsin ne, jotka halusin muokattuina osaksi lopputyösooloni. Valitsimme joukosta myös käsiohjelmakuvan. Työaikaa kului yhteensä noin pari päivää.

-Auto: Heikki hoiti, en maksanut bensasta mitään....

-Kahvit/eväät: Minä tarjosin.

käyttötarkoitus/-alue/-aika
- käsiohjelma
- esityksissä heijastettavaksi
- kirjallinen lopputyö
- facebook?

Voidaan katsoa, että sain kuvien mukana niiden jatkuvan ja vapaan käyttöoikeuden. Tottakai, jos haluaisin lähettää kuvia eteenpäin tai käyttää niitä jossain aivan muussa yhteydessä, kysyisin ensin kuvaajan lupaa. Kuvilla tienaaminen tai niiden muokkaaminen ei kävisi edes mielessäni.

Alla Heikki Kasken ottama kuva, jota käytin eri tavoin rajattuna mm. esityksen markkinointimateriaaleissa.


Luulin aluksi, että osaisin heittää hatusta arvion kuvausprosessin ja lopullisten kuvien hinnasta. Huomasin sen kuitenkin olevan yllättävän vaikeaa. Luulen, että jos ystävä olisi halunnut laskuttaa "vähän" olisi hän pyytänyt kuvista töineen 300 euroa yhteensä. Tuskin ainakaan enempää...   

Luennolta jäi mieleen se, että kuvauspalvelut kannattaa kilpailuttaa ja sopimusten kanssa olla tarkka, jotta ei tule ikäviä yllätyksiä laskutusvaiheessa.





Sommittelutehtävän kuvat.


Kuvasin ystävääni Elisaa Tavi-talon pihassa aurinkoisena päivänä. Aurinko meni välillä pilveen ja paistoi toisinaan kirkkaana pakottaen minua muuttamaan kameran säätöjä jatkuvasti.... Tyypillistä! Muutaman onnistuneen kuvan sain napattua. Tosin myönnän, että minulla oli aikaa kuvankäsittelylle vain vähän. 


Tätä kuvaa jouduin rajaamaan uudelleen, koska huomasin kukkapuskasta törröttävän metalliputken vasta kuvankäsittelyvaiheessa! Pikkasen häiritsevä elementti muuten pirteässä kuvassa.


Sain mielestäni otettua kaksi sommittelultaan erilaista kuvaa. Alemman kuvan voisin kuvitella olevan aikakausilehden henkilökuvassa, kun taas ylempi on enemmän tuttavallinen/lämminhenkinen kuva vaikkapa henkilökunnan/työryhmän esittelytekstien yhteyteen nettisivuille. Seinätiilien suuntien muutos vaikuttaa myös kuvien tunnelmaan. 

maanantai 6. toukokuuta 2013

Sommittelusta.










Luin Moodlesta sommittelua käsittelevät artikkelit ja eksyin selailemaan omia kuvatiedostojani kriittisemmin. Älypuhelimen ansiosta kuvaamiseni on "lähtenyt lapasesta", mutta osittain hyvälläkin tavalla. Kuvia tulee räpsittyä arkisista asioista, pääasiassa ympärillä olevista ihmisistä. Löysin kuvien joukosta muutaman julkaisukelpoisen, josta henkilökohtaisesti pidän. En osaa sanoa ammattilaisen mielipidettä, mutta kaikkia kuvaustilanteita on yhdistänyt oma inspiraatio vallitsevasta hetkestä. Jokin visuaalinen ärsyke, pääasiassa värit inspiroivat minua. Kuvattavien persoonien tullessa esiin ja henkilöiden ollessa ns. rennossa tilassa, kuvat onnistuvat parhaiten. Tämä on osittain kännyköiden ansiota. Se kun on paljon vähemmän pelottava kapistus kuin kömpelö järkkäri.

Kultainen leikkaus: Kultainen leikkaus saadaan, kun jana jaetaan kahteen osaan niin, että lyhyemmän osan suhde pidempään osaan on sama kuin pidemmän osan suhde koko janaan. Kultainen leikkaus on kuvataiteessa ja arkkitehtuurissa sommittelun perussääntöjä. Muodot, joissa esiintyy kultainen leikkaus, koetaan yleisesti esteettisesti miellyttäviksi.  (Lähde: Wikipedia, 6.5.2013)
Kultainen leikkaus on minulle tuttu termi esitystaiteesta. Ei ole sattumaa, että aseteltaessa asioita lavalle puhutaan usein kultaisen leikkauksen hyödyntämisestä.

Esimerkki kultaisesta leikkauksesta levynkannen kuvassa:


Tykkään levynkansista, koska ne kertovat usein niiden sisään pakatusta musiikista. Minulla on toisinaan tapana lainata kirjastosta levyjä pelkkien kansien perusteella. Olen löytänyt paljon uutta hyvää musiikkia kansien perusteella. Kannet ovat isossa osassa kuvitettaessa levyn sisältöä ja luotaessa artistin profiilia. Ne voivat tuoda lisävahvistusta musiikkiin, luoda kontrasteja, selittää ja myydä. Anna Puun levynkansi tukee hyvin artistin imagoa ja värittää levytettyä musiikkia.


iPhonella Barcelonassa...


Liike-epäterävyys onnistuu puhelimellakin! Vou. Ehkä tällä voi korvata studiokuvat loskaisessa Helsingissä?